Sittenkin paketteja

Vihdoin tänään sain pääteltyä viimeisen siilin, kun tajusin, että lauantainahan on jo aatto. On muuten kohtalaisen hirveitä paketoitavia tuollaiset siilit.



Vielä lähikuvaa parista nassusta. Kyllä niistä mun mielestä ihan sööttejä tuli (vaikkakin vähän silmäpuolia), saa nähdä tykkäävätkö lapset.



Äidille valmistui kolmiohuivi tällä ohjeella. Kaaviossa oli muutama hieman epäselvä kohta, mutta muuten oli kiva neuloa ja mielenkiinto ainakin pysyi yllä koko ajan. Lankaa tuohon meni alle 100 grammaa, mutta kokoa on noin 150cm*90cm. Äiti luultavasti tykkää. :)



Miehen huivi valmistuikin jo. Mittaa huiville tuli vain 120cm, koska lankaa oli kaksi kerää. Toivottavasti riittää. Tuleepahan muistettua miehen nimpparit, jotka on huomenna. Väri on tuossa kuvassa kovin harmaa, oikeasti huivi on tummahko turkoosi. No muuten aivan ihanaa neulottavaa tuo SandnessGarnin Lanett Addin metallipuikoilla.

Huomenna olis tarkoitus mennä lankakaupasta katsomaan sopivaa lankaa kirjoneuleeseen, jota hehkutin vähän aikaa sitten. Rippleen olisi myös tarkoitus hankkia lisää materiaalia. Toivon mukaan kaupasta löytyy tarvittavat materiaalit.

Nörpätti joutui perjantaina pallien poistoon, mutta alkaa olla aika lailla oma itsensä jo. Tötteröä pitää pitää tikkien poistoon asti, eli viikko vielä. Elämä on vähän vaikeeta, kun tötterö on aina tiellä, mutta onneksi silloin kun ollaan kotosalla niin voi pitää t-paitaa suojana eikä tarvi tötterön kanssa tepastella. Yllättävän nopeasti se kuitenkin toipui, taisi olla operaatio rankempi emännälle kuin koiralle. ;)

Jouluhössötystä

Valmistuneita töitä on aika kasa, mutta siltä varalta, että pakettien vastaanottajat päätyvät tänne en laita kuvia. Ainakin yksi matto, yksi pitsihuivi, kahdet sukat ja viisi siiliä. :) Aloitin miehelle siistin kaulahuivin tällä ohjeella. Vajaa 40 senttiä onkin jo valmistunut, toivottavasti lanka riittää ajateltuun mittaan asti. Aloitin myös ripplen, mutta siihen ei ole riittävästi lankaa. Saa nähdä milloin se valmistuu. Ensi kerralla sitten ehkä kuvia joululahjoista.

Ihanaa kun tuli lunta, koirien tassut on märkiä, mutta ei kuraisia.

Ei sovi pingottaa

Ei, en puhu neulomuksien venytämisestä mittoihinsa, vaan päivittelyn tiheydestä. Johan sitä viime kuussa ehti/muisti/viitsi kerran päivittää. :)

Ensimmäinen tilapäiskoira lähti viikko sitten omaan uuteen kotiin ja hienosti on kuulumisten perusteella mennyt. Himppasen on lepakkokorvaa ikävä, viettihän se meillä sentään kolme kuukautta. No, lenkeillä on vähän leppoisempaa noiden kahden karvakorvan kanssa, kun kädet riittää paremmin. Niin, meillehän tuli kaverilta elämänmuutoksen myötä pieni issikkatytteli asustelemaan. Voipi olla, että siitä ei malta enää luopua. Olisi täällä aika hiljaista vain Nörpätin kanssa.

Toisetkin sukat valmistuivat Neuleaddiktion värjäämistä langoista ja tilasimpa kolme kerää lisää.. hups. Sukat tein tarkoituksella noin 44 kokoisiksi, jotta ne voi sujauttaa pukin konttiin. Samannäköiset ovat kuin edellisessä postauksessa. Tulevista langoista suunnittelin jo villatakkia siten, että yhdistäisi valkoiseen lankaan ja käyttäisin tilattuja tehosteraitaväreinä. No, ehkä odottelen sitä pakettia ensin ja mietin sitten lankoja hiplattuani, että miksi ne haluaisi tulla.

Tein myös wurmin (eli pipon, ravelrystä löytyy wurm-hakusanalla), jonka moni muukin on tehnyt. Ihan kiva tuli Rowanin Lima -langasta. Joskus ostin lankaa alennuksesta ja olin ihan varma, että sitä on kolme kerää. Toisen kerän loppuessa kolmatta kerää ei kuitenkaan löytynyt mistää, joten kaipa niitä oli vain kaksi. Pipo jäi kolme "renkulaa" vajaaksi, mutta on kuitenkin ihan sopivan kokoinen, joten harvinaisen hyvin kävi. Kuvaa koita liittää mahdollisesti myöhemmin.

Pari pientä siiliä olisi seuraavaksi toteutuslistalla, jotta sukulaislasten joulupaketit saa, noh, pakettiin. :)


Ps. Yhdet pienen vauvan lapasetkin tuli tehtyä työkaverin muksulle, mutta niissä nyt ei ollut mitään erikoista.

Paluu arkeen edessä

Lapin vaellus tuli tehtyä, oli ihan mahtava reissu! Hienot maisemat ja telttailu oli kivaa. Nähtiin paljon poroja ja jokunen sopuli. Väkeä oli yllättävän paljon tuollaiseksi erämaaksi, mutta toisaalta Halti on kyllä suosittu kohde. Niskajumi tietysti lisääntyi rinkan kantamisesta, mutta sainpahan vihdoin varattua ajan hierojalle. Yhden kerran olen käynyt ja ensi viikolla on seuraava. Toivotaan, että pikkuhiljaa niska aukeaa, yksi kerta ei ihan riittänyt.

Tämmöinen asustelee toistaiseksi meillä: Susa. Mainostan tälläkin, jos joku vaikka tuntee jonkun, jota kiinnostaisi. :) Ihana neitokainen, joka on useimmiten käyttäytyä todella hienosti ikäänsä nähden.

Kummipojan villasukat tuli ajoissa valmiiksi ja tumput on kohta valmiit. Sukat oli sopivan kokoiset, tumput epäilyttää kyllä kovasti, mutta ehkä ne menee sitten isoveljelle, jos ovat kummipojalle tosi isot. Vielä kun löytäisi jonkun kivan pipon mallin ja sopivan koon, niin voisi tehdä setin valmiiksi. Sen jälkeen pääseekin joululahjojen kimppuun, koska edellisessä tekstissä mainittu huivi tuli valmiiksi. Siitä tuli vähän epäkäytännölisen kokoinen, mutta eiköhän se kaulaa ja hartioita kuitenkin lämmitä.

Edit: ja niin siis otsikko selittyy ensi viikolla alkavilla töillä.

Edistystä

Kasvimaalla on kaikista lajeista viherhavaintoja, saalatit porheltaa ja herneet tanakoituu. Porkkanat on vähän epäilyttäviä, hentoja haivenia. Tomaateissa on nuppuja, ja yhden kukankin jo bongasin. Hienoinen taimikateus kyllä iski, kun synttäreillä (hellehattu oli pieni, tarvinnee tehdä isompi tilalle) nähtiin miten eteläseinustalla tomaatit kukki täyttä päätä. No, ehkä ne meilläkin vielä innostuu.

MIehen työhuoneesta nyhdin juuri viimeisen tapetinrippeen, joten aika pitkällä ollaan. Luultavasti pohjamaalataan vielä uudestaan yhden seinän lastulevy, koska se ei toiminut niin hyvin kuin muiden seinien pohja. Tapetit irtosi pelkällä vedellä ja aika vähällä vaivalla. Ensin päälipaperi irti ja sitten pohjapaperi märäksi ja irti. Onneksi oli edelliset pohjamaalanneet ja laittaneet vaan yhden kerroksen tapettia.

Ihanaa, kun taas vähän viileni. Piski jaksaa taas lenkkeillä, eikä tarvi hikoilla pienestäkin liikkeestä. Taimillekaan ei tarvi kantaa vettä selkä vääränä.

Kevät!

Lehmus on valmis! Pitänee vielä pingottaa ja päätellä langanpäät, mutta neulominen on päättynyt.

Ällöttävä räkätauti iski, olo on sohvalla maatessa kuitenkin kohtalainen. Piskin lenkitys käy voimille ja taitaa urheileminen jäädä tältä viikonlopulta väliin. Pitää vaan malttaa ottaa rauhallisesti, jotta menis pian ohi.

Viime viikonloppuna kävin hankkimassa taimimultaa ja läjän siemeniä. PItäis nekin saada multiin, mutta nyt ei kyllä jaksa. Kohtapuoliin pääsee muutenkin ulos hillumaan, kun lumet katoaa silmissä. Karviaista pitäisi harventaa, kukkapenkki reunustaa, kasvimaa perustaa ja ... kyllähän siellä hommaa piisaa. Jee!

Mattoa!

Matto on valmis! (pari langanpäätä vielä päättelemättä..)



Ja vielä piskin kanssa poseeraus. :)



(Ohje bongattu Puikko Hukassa blogista, linkki Kangasaitan ohjeeseen)

Pakkaset

Höh, toista viikkoa yli 20 pakkasta. Alkaa pikkuhiljaa hermo kiristää. Nahka putoilee tasaiseen tahtiin ja piski sähköistyy. Ulkoilu on vähän hankalaa, kun metsässä on reiteen asti lunta ja hihnalenkit on vähän tylsiä. Tokoreenitkin on peruttu pakkasen takia. Tarvii vaan koittaa viihdytää piskiä pahvitötsänameilla ja ruuan etsimisellä. Vaikee sanoa onko piskillä kylmä, mutta en oo heijastinliiviä viittiny käyttää, kun se painaa karvat kasaan.

No, ainakin käsityöt edistyy, kun ei voi ulkonakaan touhuta. Musta villatakki on ehkä puolessä välissä kainaloita. Toivon mukaan siitä tule sopiva. Vähän jännittää, kun puikot ja lanka on ohuemmat kuin ohjeessa. Ärsyttää, jos menee kaikki aika hukkaan, jos se on väärän kokoinen.

Sain äitiltä trikookudetta, josta teen virkkaamalla maton. Suunnilleen puolessa välissä ollaan. Kovaa hartiajumppaa, kun vääntää kasin virkkuukoukulla pylväitä. Ihan hauskaa kyllä ja valmista tulee kovaa vauhtia, kun kude on niin paksua. Jossain vaiheessa tulee kuviakin, kunhan jotain valmistuu.

aktiviteettia

Eilen oli mukavasti aktiviteettia Nörpälle. Ensin käytiin tokoilemassa tunti ja illalla vielä koirapuistossa.

Tokossa otettiin kontakti- ja perusasentoreeniä. Kontakti oli ihan hyvää, kun Nörppä tajus, että pitää keskittyä. Ensin meinattiin vaan lähteä toisia haistelemaan, kun tehtiin kontaktipujottelua. Askelsiirtymät sujuu kohtalaisesti, nyt myös jo suht hyvin vasemmalle. Vasemmalle menossa on ollut ongelmana se, ettei Nör lähde alta pois. Namilla ohjaamalla on saatu kohtalaiseen kuntoon tuo. Paikallamakuussa oli supertylsää, josta seuras piippailua ja venkoilua. Lopussa tuli vielä häiriö, kun naapurin tanskandogi ilmoitti epäilyttävästä toiminnasta. Nör nousi seisomaan, mutta ei lähtenyt ryysimään mihinkään. Jes! Sai hihnasta kiinni ja otettiin sitten vielä pieni pätkä makuuta. Ihan jees.

Illalla mentiin vielä puistoon, kun pitkästä aikaa oltiin puiston lähettyvillä. Puistossa oli puolivuotias Eve ja kolmevuotias Elvis. Elvis vietti suurimman osan ajasta sylissä jäähyllä, koska maassa se haukkui hulluna Nörille noin viiden sentin päästä. Nör ei ollut huomaavinaankaan haukkujaa, vaan piti omaa kivaa Even kanssa. Oli ihan hyvä, että Nörppä pääs vähän katteleen taas vieraita koiria. Vähän Nörpällä nousi kierrokset niin, että selkään piti taas kiivetä, mut suurin osa ajasta meni ihan nätisti.

Tänään onkin rokotuspäivä, raivotaudin uusinta.

aika vierii

Huh, miten aika kuluu nopeasti. Nyt on jo lokakuu. Uudessa kodissa tietysti kaikenlaista hommaa piisaa, joten aikaa blogin päivittelyyn ei kauheasti ole ollut. Eräänä päivänä vietin kaksi tuntia katolla siivoten havunneulasia ränneistä ja katolle jääneistä koloista. Mukavaa hommaa sinänsä, ei paljon tullut työasioita mietittyä.

Paimennustestiviikonloppukin olisi ollut toissa viikonloppuna, mutta piti jättää väliin. Töistä on ollut aika paljon stressiä ja ihan hyvääkin kuormitusta uuden oppimisen kantilta, mutta aika raskasta kuitenkin. Tämän hyvän päälle testiviikolla tulehtui viisaudenhammas ja tarvi käydä poistattamassa ientä painanut viisuri. Päälle sain antibioottikuurin ja kehoituksen käydä yksityisellä leikkauttamassa vielä puhkeamattomat hampaat pois. Huomenna onkin tarkastuskäynti yksityisellä, paras skenaario olisi, että lääkärin mielestä hampaat saa puhjeta omia aikojaan. Niin tuskin kuitenkaan käy ja pääsen maksamaan itseni kipeäksi inhottavasta operaatiosta. Pöh. Olispa evoluutio hoitanut jo ylimääräiset hampaat veke.

Flunssakin otti niskalenkin kropasta ja nyt on neljä päivää köhitty ihan tosissaan. Tänään olin kyllä töissä, kun ei sohvallakaan jaksanut maata. Tuli myös vietettyä enemmän aikaa työkavereiden kanssa höpötellessä kuin töitä tehdessä. Sellaista se on kun mökkihöperyys iskee. Muutamat jutut kuitenkin selvis töissä tänään, että ihan hyvä kun menin. On se kiva kun on älykkäitä ja mukavia työkavereita, jotka jeesaa kun ite ei tajuu.

Nörpätillä on ollut todella tylsää, kun on ollu kiireistä ja oon ollut kipeänä. Lauantaina sentään mentiin mun flunssasta huolimatta käymään porukkalenkillä. Nör nautti täysillä neljän nartun haaremistaan ja pinkoi pää viidentenä jalkana koko lenkin. Kyllä oli hauskaa. Omistajallakin oli ihan mukavaa. Olis kiva, kun sais tänne kotikulmille jotain lenkkikavereita, että vois mennä yhdessä riehumaan muulloinkin kuin porukkalenkeillä kerran kuussa. No, parempi tuokin kuin ei mitään. Pentukuumeeseen ei kyllä auta se, että useimmiten lenkillä käyvillä kahdella henkilöllä on molemmilla kaksi koiraa. Määkin haluun!

uusi koti

Nyt on pari viikkoa asuttu uudessa kodissa. Ihanan hiljaista talo on kyllä tosi mukava. Kaikenlaista pientä rempattavaa on tullut jo mieleen (isoimpana tällä hetkellä keittiö), mutta pohja on kyllä erinomainen ja piha kiva. Nör on kotiutunut jo kohtalaisen hyvin, tänä aamuna se nukkui eteisessä kun nousin. Eli enää ei tarvi olla kuono kiinni polvitaipeessa. Päivät sillä menee vielä haukkuessa, mutta eiköhän se tuosta asetu kun aikaa vähän kuluu. Jonkunlainen aita olisi kiva saada viriteltyä, tällä hetkellä tarvii olla valjaat ja pitkä naru. Juoksunarunkin ostin, mutta en oo vielä saanu viritettyä sitä kiinni. Kivointa olisi saada lähes koko piha aidattua, niin Nör voisi riehua ihan vapaasti. Tosin tälläkin hetkellä se nukkuu tuossa metrin päässä musta, kun oon terassilla kirjoittelemassa tätä.

Se oli tänään kyllä varsinainen apina aamulenkillä. Ensin alettiin hulluna räyhätä vastaantulijalle ja kun kielsin niin nappas mua kädestä. Pari pientä mustelmaa tuli, mutta harmitti sitäkin enemmän. Loppu aamulenkki mentiinkin sitten kohtalaisen tiukassa kurissa. Kun olin lähdössä, niin pisti vielä pientä ärinää pystyyn. Kellautin sen olkapäästä kyljelleen ja siihen kyllä sitten mentiin nätisti ja paljasti vielä oikein vatsansakin. Meni ilmeisesti perille, että mammaa ei kannata ärsyttää. Kai mulla on hermo kireellä, kun en mahda mitään sille, että se haukkuu täällä päivät ja stressaantuu.

Tänään selvis, että en saa opiskelijanumeroani aktivoitua ennen kuin on liian myöhäistä ilmoittautua kursseille. Muille kursseille nyt voi vaan mennä ja ilmoittautua myöhemmin tai ilmoittautua tentteihin, mutta kielikeskuksessa pitäisi ilmoittautua ajoissa. Katotaan nyt lykkääntyykö japanin opinnot vuodella, kun en saa virallisesti ilmoittauduttua. Perhana. Vammanen byrokratia ja paperinpyörittäjät. Kun pitää osastoneuvoston kokouksessa hyväksyä jatko-opiskelijaksi, ja sen jälkeen vasta pääsee ilmoittautumisjärjestelmään käsiksi. Ja mihinkään ei voi ilmoittautua jälkikäteen ym. Ihan vammasta.

huh

Ihan ultimaalisen persiistä laittaa elämää pakettiin, kun on 30 astetta lämmintä. Hiki valuu pelkästä tekemisen ajattelusta ja iho kutkaa minkä ehtii, kun on niin kuuma. Onneksi sunnuntaille luvataan sentään vähän viileämpää. Muuttaminen on vielä asteen tuskasempaa kuin pakkaaminen, jos on hellettä. Nörppä on vähän ihmeissään, kun laatikkovuoret lisääntyy ja isäntäväkin on ressissä. Äsken käytiin iltalenkillä ja meno oli ihan mahdotonta. Ei jaksettu kuunnella mitään eikä varsinkaan voitu tehä niinkuin sanottiin. Väännettiin sitten viisi minuuttia, että "mitähän toi tolla maahan sanalla mahtaa tarkoittaa..". Kyllähän toi helle pehmittää päätä, mutta että noin paljon. Järvessä kaveri viihtyi sitten jokusenkin tovin. Pitäis ne pelastusliivit hankkia, niin vois saada kaverin uimaan vähän enemmän kunnolla. Nyt se hakee takatassuilla vaan pohjaa, jolloin peräpää vajoaa ja sitten panikoidaan. Hölmö otus.

Viime sunnuntaina oltiin tokoreeneissä ensimmäistä kertaa piiiitkän tauon jälkeen. Oltiin ainoot osallistujat, mut oli ihan hauskaa. Meni jopa ihan kohtalaisesti, vaikka ei kyllä ihan täysillä tehtykään koko aikaa. Pitihän sitä kouluttajan kanssa kuulumiset vaihtaa samalla. Tällä viikolla reenit olis perjantaina, mutta luultavasti pitää silloin vielä pakkailla, joten jätetään väliin. Toivon mukaan jaksetaan vielä tuolta maaltakin käydä ihmisten ilmoilla reenaamassa.

Huomenna mennään Helsinkiin siskon häihin ja ollaan hotellissa yötä. Toivon mukaan pystyy keskittymään juhlaan, eikä vaan mieti pakkaamista ja muuttoa koko aikaa. Perjantaina tarvii sitten koittaa ajoissa päästä takaisin Tampereelle hoitelemaan asioita. Ensi viikon jälkeen varmaan vähän helpottaa.

jännää

Ei meinaa oikein ajatus pysyä kasassa. Viikko ja yksi päivä vielä ja sitten mennään suorittamaan loppukauppa talosta. Jänskä päästä uuteen kotiin. Siinä on sitten muutama neliö sisustettavaksi. Saakohan Marimekolta alennusta kankaista, jos ostaa pari pakkaa? :) Saa oman työhuoneen, jossa voi levitellä tavaroitaan vapaasti ja puuhastella omiansa. On siellä kyllä aika paljon siivottavaakin ja ikkunoita pestäväksi.

Nörin kanssa on vähän aktivoiduttu. Kroppa alkaa ehkä vähän tottua helteeseen ja jaksaa vähän tehdäkin jotain. Vähän on tottisteltu seuraamista, liikkeestä seisomista ja jopa vähän paikalla makuuta. Muutaman herkkupala "jäljen" oon tehny porukoiden nurmikolle, missä ollaan oltu hellettä paossa. Nör on selvästi tyytyväisemmän oloinen ja jaksaa nukkua paremmin, kun on vähän joutunut käyttämään päätään. Itsellekin tulee hyvä mieli, kun on "harrastettu". Seuraamisen kontaktissa olisi parantamisen varaa, tarvis muistaa käyttää naksutinta, niin palkkaaminen olisi tarkempaa. Liikkeestä seisomisessa toimii tosi hyvin käsimerkin kanssa. Nyt pitäis vaan hinkata niin paljon, että sais sen käsimerkin jätettyä pois. Paikalla makaaminen sujui ihan hyvin, kun oli aika lyhyet pätkät eikä kavereita häiriöksi. Lauantaina päästääkin sitten tosi toimiin, kun treenit jatkuu kesätauon jälkeen.

Herkkujäljillä Nörillä on niin kova into päällä, että osa nameista jää ekalla kerralla syömättä. Eilen tehtiin päivä- ja iltalenkin yhteydessä herkkulihapullajäljet niin, että jätettiin jälki "vanhenemaan" lenkin ajaksi ja sitten pääsi syömään. Innostus oli tosiaan niin kova noiden herkkujen kanssa, että osa nameista jäi syömättä. Eipä tuo haitanne, kun ei mitään koetoimintaa kuitenkaan paukkuarkuuden takia voida ajatella. Ihan hauskaa aktivointia selvästi Nöristäkin (tietty kun saa herkkuja), koska kertaalleen kaveri meni vielä jäljen toiseen suuntaan ihan jäljen mukaisesti, vaikka herkut oli jo syöty. Ehkä tästä saa ihan hauskan nenätreenimuodon, selvästi vähän jo hoksasi mitä halutaan. "Jälkiä" on tehty nyt neljä kappaletta.

päivitystä

Huh, miten onkin taas aikaa vierähtänyt. Sattuneesta syystä on ollut hieman kiireitä.

Ostimme omakotitalon Akaasta ja siihen liittyvien asioiden järjestelyn parissa onkin aikaa vierähtänyt. Muutama viikko meni melkoista matalalentoa pankkien välillä juostessa ja asioita hoidellessa. Nyt on laitettu kämppä myyntiin ja uuteen muutto on elokuun alussa. Jännittävää! Meistä tulee talollisia. Nörppä pääsee juoksentelemaan omalla pihalla ja mä pääsen laittamaan kotia. Tulee varmaan remppajuttuja sitten kun muuttohässäkät saadaan hoidettua.

Nörpän kanssa ei oo tehty juuri mitään, tokossa on kesätauko ja hellettä on piisannut jo hetken aikaa. Viime viikonloppuna oltiin kyllä mummun ja vaarin mökillä, että pääsi vähän järveen polskimaan. Tuomo uitti Nöriä niin, että vei sitä vähän syvemmälle ja kannatteli takapäätä. Jostain syystä Nörin koko takapää vajoaa aika syvälle uidessa, kai se yrittää mahdollisimman pian saada jalat pohjaan. Tarvis kokeilla pelastusliivien kanssa, että tulisko siitä lisää itseluottamusta koiralle.

Hirvittävä pentukuume on päällä, kovasti on alkanut tehdä mieli Rhodesiankoiraa. Aika paljon on tullut selailtua blogeja, luettua yhdistyksen keskustelupalstaa ja sivuja. Olis toisaalta kiva päästä kokeilemaan vähän erilaista rotua kuin issikka. Hieman itsenäisempi ja pehmeämpi luonne olis toiveissa. Tietty issikankin kanssa vois päästä samaan, jos tarpeeksi tarkkaan etsisi ja kasvattaja osaisi valita oikeanlaisen pennun.

Tutkijan hommia sain laitokselta ja nyt olis sitten väikkäri kiikarissa. Kohtalaisen haastavaa hommaa, mutta tykkään kyllä. Näin kesälomien (muiden, ei oman!) on tietty hieman hankalaa, kun avunantajat on lomilla. Kuormittaa kyllä jonkunkin verran näin aluksi, kun tarvii opiskella kaikenlaista uutta, kun siirtyi toiseen ryhmään.

Helle alkais pikkuhiljaa piisata, onneks töissä on ilmastointi. Nörppää käy vähän sääliksi, kun ulkoilut tarvii pitää aika maltillisina, eikä kauheesti mitään aktivointiakaan jaksa. Välillä sentään pistäydytään järvessä vilvottelemassa, mutta eipä sekään tuo kuin väliaikaista helpotusta. Tällä viikolla pitäis alkaa lauantaina taas tokoilu, voipi olla, että jää väliin, jos asteita on yli 25.

erkkari

Eilen oli piiitkä päivä koiranäyttelyn merkeissä. Issikoiden erikoisnäyttely oli tänä vuonna Ilmajoen kupeessa Pojanluomalla. Järjestelyt olivat toimivat ja oli ihan mukava päivä, vaikka vettä olisi voinut tulla vähän vähemmän. Toisaalta tuo vesisade kyllä sopi rodulle paremmin kuin hirvittävä helle. Aamulla oli lähtö puoli kahdeksan nurkilla ja illalla oltiin kotona puoli yhdeksältä. Autossa istumista kuusi tuntia, joista neljä tuntia ratin takana. Onneksi oli ajoapua ja seuraa mukana matkassa.

Meidän esiintyminen meni alkuun ihan hyvin, mutta lopulta rähjä vei voiton. Avoimessa luokassa Nör oli ainoa, joka sai ERIn. Ensimmäiset kierroksen koko luokan kera meni ihan hyvin (siis hiljaa). Omat kierrokset meni myös ihan hyvin, niissä ei yleensä olekaan ongelmia ollut. Sitten kun laitettiin avoimen luokan koiria järjestykseen, kehän laidalla odotteli yksi valiokoira vuoroansa, ja Nörppä ei siitä tykännyt ollenkaan. En tarkemmin nähnyt tuijotteliko se valio kehään vai oliko se vain Nörpän mielestä tympeän näköinen. Luokkavoitto tuli meille, koska saatiin paras laatuarvostelu. Jouduttiin siis vielä odottelemaan paras uros -kehää.

Paras uros -kehässä oli koiria varmaan kahdeksan tai enemmän ja se ei enää siinä vaiheessa päivää toiminut Nörille. Jos olisi saanut pidettyä isompia välejä, niin ehkä olisi ollut vähän rauhallisempaa. Tai sitten ei. Nör aloitti rähisemisen heti kun lähdettiin liikkeelle ja en saanut sitä enää aisoihin. Yhdessä vaiheessa tuomari kävi vielä vähän kopeloimassa koiraa ja kun killuttimia kokeiltiin sai tuomarikin osakseen yhden räyn. Sillä pääsimme ulos kehästä, emmekä sijoittuneet. Jouduimme kuitenkin vielä takaisin, koska piti jakaa vara-serti. Ajattelin jo, ettei mennä enää kehään, mutta mentiin sitten kuitenkin. Ensimmäinen kierros oli rähinäinen, mutta toisella kierroksella pidettiin toisen kisaajan kanssa puoli kehää välimatkaa ja hipsuteltiin rauhassa, niin koirat pysyivät hiljaa. Saimme sitten lopulta vara-sertin ja olimme kaiketi sijalla 5.

Harmittaa ja hiukan hävettää tuo Nörpän käytös. Tuomari olisi luultavasti Nörpän sijoittanut, koska selvästi tykkäsi tästä. Tosi hyvä kuitenkin, että käytös otettiin huomioon sijoituksissa. Jos haluaisi Nörin valioksi, tarvitsisi käydä jossain pienemmissä näyttelyissä, joissa olisi vähemmän koiria, ja homma hoituisi ripeämmin.

Kun tultiin illalla kotiin, oli rappuun vasta muuttaneet naapurit saaneet stereot asennettua ja volyyminappikin oli löytynyt. Piti laittaa telkkari aika isolle, jotta kuuli elokuvan vuorosanoja ilman Kaija Koon sekaantumista. Hemmetti. Toiset ihmiset eivät osaa lainkaan ottaa toisia huomioon. Kyseiset naapurit ovat myös ehtineet jo tuulettaa järkyttävästi tupakalle haisevia tavaroitaan rappukäytävässä. Hmph. Onneksi yöunet ei häiriintyneet. Laitoin napit korville ja pään tyynyyn ja nukahdin.

Tänään on sekä koira, että omistaja hieman nuutuneita. Ehkä tarvis koittaa piristyä ja vaikka pestä vähän lakanoita.

ilmoja pitelee

Eilen illalla tuli ikävä yllätys läppärin kanssa, kun vasen reuna alkoi välkkyä ja mennä pikselimössöksi. Tarkistinpa huvikseni takuukuitin ja tietenkin takuu oli umpeutunut kolme viikkoa sitten. Pöh. No, eikun viestiä myyjäliikkeen suuntaan, että olisko mitenkään mahdollista tuota vielä katsoa siihen takuuseen. Vastaus oli, ettei he pysty, mutta tukipuhelimessa osataan sanoa. Muuten ihan hyvä, mutta tukipuhelin maksaa 49 €/puhelu. Taidanpa kysyä huomenna josko liikkeestä soitettaisiin pikku puhelu, jos vastaus vaikka on, että tarvii laittaa kone normihuoltoon. Olispa kiva maksaa siitä tiedosta viiskymppiä.

Iloisempaa oli tämän päiväinen iltalenkki. Viime talvena törmättiin muutaman kerran koirapuistossa englantia puhuvaan naiseen kahden dalmatiankoiran kanssa. Oli tosi mukavan tuntuinen ihminen, mitä siinä nyt koirista jotain höpöteltiin. Tänään oltiin menossa vaan tavalliselle iltalenkille, kun huomasin vähän ennen koirapuistoa, että dalmikset oli menossa puistoon. Me tietysti paukattiin perässä, koska Nör niistä tykkää ja oli jo sen verran viileämpää, että saattoi mennä. Reissussa menikin sitten puoltoista tuntia. Tuli höpistyä kaikenlaista koirista ja oli tosi mukavaa. Selvästi saman suuntaisia ajatuksia koirien kasvatuksesta ja jalostuksesta jne. Lähtiessä vielä todettiin, että olis mukava törmäillä uudestaankin.

Nörppäkin käyttäytyi hienosti muiden urostenkin kanssa, joita puistossa pyörähti. Ehkä se oli vaan liian kuumissaan riehuakseen järjettömästi. Eipä olisi tullut tähänkään ihmiseen tutustuttua, jos ei olis koiria. Mahtavavia otuksia!

Tänään soi puhelin. Ajattelin, että kaveri haluaa kertoa tentistään, mutta siellä olikin veljenpojat äiteineen. Kysymys kuului, että mistä ukkonen johtuu? Siinä sitten raavin päätäni ja selitin jotain varauksista ja potentiaalieroista. Ei ehkä ihan kaikki mennyt perille 3,5 vuotiaalle tai 2 vuotiaalle. Äiti luultavasti ymmärsi. :) Luonteva jatkokysymys tietysti oli, että mitä sähkö on? Se oli jo melko vaativa yksinkertaistettava. Lopuksi ihmeteltiin miksei sisällä salamoi. :) Tunsi itsensä hyödylliseksi, ei oo turhaan tullu opiskeltua DI:ksi!

huh hellettä

Tykkään auringosta (sopivissa annoksissa), mutta koiraa käy sääliksi. Päivisin ei viitsi juuri ulos mennä, kun toinen läähättää viiden minuutin jälkeen jo täysillä. Täytyy kehittää jokin vesieläimille ystävällinen punkkikarkoite, jotta voi roudata piskin järveen. Tulee ainakin hetkeksi viilennystä, vaikka lattiat onkin sen jälkeen täynnä santaa. Noh, koskapa ne eivät olisi? :)

Kauppareissulla tuli hankittua kolmiportainen kukkateline parvekkeelle, suihkulähdepumppu ja uusi kamera. Kukkateline näyttää vielä karuhkolta tyhjine ruukkuineen, mutta ehkä se siitä. Suihkulähdepumppua ei saa kasaan, koska osat ei sovi. Täytyy käydä kaupassa kysymässä, josko osaisivat auttaa. Kasveja ei tullut juuri hankittua, pari vaivaista murattia. Vähän oli vielä kehnonlaiset valikoimat tai sitten sitä vaan on tullut vaateliaaksi. Täytyy piipahtaa jonnekin "oikealle" puutarhalle lähipäivinä.

Kamera on Canonin 550D. On tullut tutustuttua jo jonkin verran. Vähän innostuin metsästä ja koirasta liikaa, kun kuvia on tullut otettua ehkä jo lähemmäs 150. No, käyttöönhän se oli tarkoituskin hankkia. Tarvii vaan hieman rankemmalla kädellä karsia kuvia, kun tulee helposti kokeiltua vielä vähän toista kuvakulmaa jne. Tosi hyviä kuvia tulee, vielä kun ite osais sommitella kuvansa jotenkin järkevästi. Ehkä sitä oppii käytön myötä.

Taidanpa mennä parvekkeelle istuttamaan ne muratit ennenkuin kuolevat kuivuuteen pikkuruisissa ruukuissaan.