Viimeinen vuokra...

tuli maksettua tänään. Kuukausi jäljellä. Sen kunniaksi pesin pyykkiä ja tällä kertaa käytin myös kuivausrumpua. Ei vaatteet kyllä ihan kaappiinlaittokuiviksi tulleet, mutta luultavasti aamulla huoneessa ei oo tropiikkia.

Frankfurtin junailu sujui ongelmitta, vaikka tunnelma oli kuin VR:llä konsanaan. Mennen tullen odottelimme keskellä korpea ratatöitä ja mennessä oltiin ainakin vartti myöhässä. Mutta muuten junalla oli kyllä mukava matkustaa ja näki maisemiakin kohtalaisen hyvin. Vaikka aika monessa tunnelissa olikin ihan pimeää. :) Muutenkin oli mukava reissu ja tuli pölistyä kuulumisia ihan huolella.

Viime viikonloppuna olin vaan rennon letkeästi kämpillä, vaikka lauantaina vähän pitikin käydä ostoksilla. Parit korvikset piti hankkia, kun mukaan otetuista palloista irtosi pallo. Sen saanee liimattua kasaan, mutta se jää kotihommaksi. Myös söpöllä pingviinin kuvalla varustettu huppari muutti mun luo. Ja kävin tietty ruokakaupassakin. Jälleen hämmästelin sitä, että hyvä kun korin juuri jaksoi kassalle kantaa ja loppusummaksi tuli noin kolmekymppiä. Kauhee järkytys varmaan tulee, kun käy Suomessa ekan kerran kaupassa reissun jälkeen.

Huomenna on ruokaa tarjolla yliopistolla, kun opiskelunsa päättävät keräävät rahaa matkakassaan ja järjestävät jonkinlainen buffetin. Jee, ei tarvi miettiä mitä söis. :) Ensi viikonloppuna alkaakin sitten viikon loma puoliskon kanssa, jolloin ei varmaan blogissakaan kauheesti tapahdu. Muutaman kuvan voisin sitä ennen laittaa, mutta vielä toistaiseksi ne kuvat oottelee kamerassa.

Jääkaappi(!) ja puoliväli

Oho, maanantaina saapui jääkaappi. Panttimaksu oli 50 euroa, jonka saa takaisin lähtiessä ja vuokraa tuli maksettavaksi 5 euroa. Yllättävän hyvin sitä on pärjännyt ilmankin, mutta kyllä juusto ja makkara leivän päällä aika hyviltä maistui.

Tiistaina käytiin työkavereiden kanssa keskustan tivolialueelle pällistelemään. Pari hullua meni yhteen kieputtimeenkin, me muut voitiin pahoin pelkästä katsomisesta. :) Aika kauan me siellä viihdyttiin, kun kämpille pääsin vasta puoli yhdentoista aikoihin. On kyllä tosi mukava, että työkaverit on näin sosiaalisia. Ensi viikolla mennään lounaalle ravintolaan ja ennen joulua on vielä kai jonkinlainen jouluateriakin.

Eilinen ja tämä päivä on vapaata pyhäinpäivän kunniaksi. Eilinen on virallisesti vapaa ja ehkä tää perjantaikin on, tai ainakaan kukaan ei kuulemma ole töissä yliopistolla. Myös virastot, postit ja pankit ilmeisesti on tänäänkin kiinni. Tavalliset kaupat on kai normaalisti auki.

Keli on muuttunut yhä syksyisemmäksi ja kellon siirron huomaa kyllä täälläkin. Viime viikonloppuna ikkunasta näkyi kuurainen maisema.

Tällä viikolla on oltu siinä viiden asteen tuntumassa, välillä jopa lähellä kymmentä astetta. Päivä täällä on reilun tunnin pidempi kuin Suomessa, vaikka eipä sitä aurinkoa enää töistä tullessa näykään.

Otsikon puoliväli tarkoittaa työviikkoja. Kuusi viikkoa on mennyt ja seitsemän on vielä jäljellä, mutta noista seitsemästä yksi on lomaviikko.

Syksy

Eilisessä kuvassa näkyy, että syksy on saapunut tännekin.

Tänä aamuna olikin sitten vähän toisen näköinen maisema.

Viime viikonlopun 120 kuvaa on vielä katsomatta läpi, mutta ehkä ensi viikonloppuna voisi saada aikaiseksi tarinan kotiväen vierailusta.

Tavallinen viikko

Päivät rullaa kyllä kauheeta tahtia. Just vasta oli maanantai ja nyt ollaan jo sunnuntaissa. Viikolla ei nyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtunut. Töihin, takas ja sama uusiksi seuraavana päivänä.

Eilen sain aikaseksi lähdettyä metsästämään keskustaan lankakauppaa. Olin luonnollisesti valmistaunut etsimällä lankakauppoja netistä ja sen lisäksi vielä katunäkymän avulla varmistin liikkeen sijainnin. Insinööri, minäkö? :) Huolellinen valmistautuminen kannatti ja löysin kaupan. Valikoimaa oli tosi hyvin, vaikka useimmat langat olivat keinokuitua. Löysin kuitenkin muutaman kerän pipolankaa ja puiset puikot. Ihan onnistunut reissu.

Hilluin myös paikallisessa ostoskeskuksessa, mistä löytyi kaikkea mitä olis voinu tarvita. Ruokakaupassakin poikkesin keskustassa, ja kyllähän siinä taas meni aikaa, kun oli uusi ja vielä eri ketjun kauppa. Kasasin korin täyteen tavaraa ja ihmettelin kassalla, kun loppusumma oli 35 euroa. Korissa oli lähinnä kuivatarvikkeita, mutta silti tuntui aika halvalta.

Tänään sitten onkin tullut vaan laiskoteltua ja vähän etsittyä uusia metsäpolkuja. Löysinkin ihan kivan reitin, joka tuo vähän vaihtelua jo kuljettuihin polkuihin. Metsässä on kyllä vielä todella vihreää, vaikka osa lehdistä alkaa jo kellastua.

Vielä aika vihreää.

Muratti sitkeästi kiipesi puuhun.

Kylttien mukaan tässä menee talvisin hiihtolatu.

Torilla

Eilinen päivä menikin yllättävän nopeasti. Aamulla sovin kollega Simonin kanssa, että nähdään keskustassa torialueen laidalla ja lähdin yhdentoista bussilla kotoa. Suuntavaistoni ei vielä ihan täysillä pelaa keskustassa ja lähdin luonnollisesti väärään suuntaan, kun pääsin bussista ulos. Onneksi oli kartta mukana ja pienen arpomisen jälkeen paikallistin itseni ja määränpään kartalta.

Torialue on valtavan pitkä pätkä joen varressa. Myyjiä siellä on sunnuntaisin aamu kahdeksasta ilapäivä kahteen. Kyseessä saattaa olla jopa isoin tori koko Euroopassa. Tavaraa oli ihan joka lähtöön elävistä linnuista cd-levyihin, kengistä juustoihin ja helyistä sukkahousuihin. Väkeäkin oli aikamoisen paljon liikkeellä. Itse tyydyin ihmettelemään kaikkea Simonin ja kämppäkaverinsa Iriksen tehdessä ostoksia. Yhden kilon oltermannin hinnalla sai aika paljon vähän erikoisempia juustoja.

Jossain kohtaa hukattiin Iris torin vilkeeseen ja ei etsinnöistä huolimatta enää löydetty häntä. Simon kutsui mut syömään heidän kanssaan ja lähettiin sitten heille katomaan josko kämppäkaveri olisi jo löytänyt tiensä takaisin. Kyllähän Iriskin sitten kotiutui jonkun aikaa odoteltuamme. Lounaaksi syötiin pastaa tomaatti-juustokastikkeella. Ruoan kanssa oli luonnollisesti viiniä, jota Simonin setä valmistaa etelä-Ranskassa. Oli ihan hyvää. :)

Iltapäivällä meinasin tehdä lähtöä kämpille, mutta sitten katottiinkin pari elokuvaa ja lähtö venähti kymmenen bussiin. Hups. Mutta oli mukava päivä ja pahimpaan piski-ikävään sain rapsutella kolmannen kämppiksen (joka oli jossain reissussa) kissaa. Kissa oli aika nuori ja vähän villi, koska mun sormet olis ollu kiva syödä. Mut söötti pieni.

Loppuhuomautuksena todettakoon, että postimerkkejä myynyt kioskin setä ei tiennyt, että Suomi on Euroopassa. No, niinhän sitä sanotaan, että joka päivä oppii jotain uutta. :)

Pippalot x2

Ei sitten tullut jääkaappi torstaina. Tarkemmin ajateltuna, sähköpostissa ei sanottu minkä viikon torstaina kaappi oli tulossa. Enkä se tulee ensi viikolla. :)

Eilinen oli poikkeus rauhalliseksi muodostuneeseen rutiiniin. Aamulla yritin sadetutkan avulla ajoittaa töihin kävelyn niin, etten ihan kauheasti kastuisi. Onnistuinkin aika hyvin, vaikka pikkasen piti sateenvarjoa kaivaa esille. Töissä oli uuden labran avaiset ja paikalla oli ihan ministeritasoista väkeä. Kävin seuraamassa alkupuheita, mutta koska suurin osa meni yli hilseen, päätin mennä tekemään omia juttuja. Muutaman tunnin päästä tuli sitten kollega sanomaan, että tarjoilu on alkanut ja pitihän sitä sitten mennä hyödytään ilmainen ruoka. :) Tarjolla oli viiniä, koktailpaloja ja dippivihanneksia. Luulen, että dippivihanneksille oli kulhollinen majoneesia (koska sitä on täällä joka paikassa), mutta jäi maistamatta. Koktailpalakokeilut jäi yhteen, koska tonnikala oli ovelasti naamioitunut ja erehdyin sellaisen ottamaan. Mutta tuli juteltua kollegoiden kanssa mukavia ja syötyä vihanneksia.

Sitten tein vielä muutaman tunnin töitä, kunnes lähdettiin Axelin ja Simonin kanssa hakemaan kaikkien tarvikkeita ja suunnattiin Alexin kotia kohti. Matkalla poimittiin kyytiin myös Bertrand. Alexilla on talo kylässä noin puolen tunnin ajomatkan päässä Liègestä. Talo on remontissa, he olivat purkaneet siitä ison osan pois ja rakentaneet pienemmän osan tilalle. Paikka oli kyllä tosi makee. Alex oli kokannut couscousta, vihanneshöystöä ja makkaroita. Syötiin ja pelattiin paria korttipeliä ja tietysti juotiin olutta. Nukkumaan pääsi aamuyöstä neljän maissa ja unta riittikin sitten yli puolen päivän. Suunnitelmissa oli lähteä tänään vähän katselemaan Alexin luona maisemia, mutta koska ollaan Belgiassa, niin koko päivän on satanut vettä. Lähdettiin sitten vain takaisin Liègeen kolmen kieppeillä.

Kotona tulikin sitten oltua vähän aikaa hereillä ja nukuttua noin 2,5 tunnin päikkärit. Kohta on kello jo sen verran, että voi mennä takas nukkumaan. Huomenna meen mahdollisesti kaupunkiin, kun siellä on sunnuntaisin jonkinlainen tori, jossa myydään vihanneksia ja sen sellaista.

Vihdoin jääkaappi?

Pitäis kuulemma useammin kirjotella tänne. Ei vaan oo kauheesti ollut mitään tapahtumia mistä kirjoitella. No jaa, maanantaina sentään oli käyty viemässä vanhat lakanat pois ja tuotu uudet tilalle. Parin viikon välein kuulemma vaihtavat lakanat puhtaisiin. Ihan kätevä kyllä, kun ei tarvi ite pestä ja kuivailla täällä lakanoita.

Eilen tuli mailia, että torstaina saattais tulla jääkaappi. Toivotaan parasta, koska kyllä jääkaapiton elämä on aika yllättävän vaikeaa. Mutta toisaalta, onpahan tullut syötyä paljon hedelmiä, kun ne säilyy huoneenlämmössä. Tänään kävin kaupassa, koska huomenna pitää olla illasta paikalla, jos jääkaappi tulee ja perjantaina on tarkoitus mennä työkavereiden kanssa jälleen syömään. Tosi kiva kyllä, kun viitsivät pyytää mua mukaan.

Viikonloppuna ajattelin mennä katsomaan löydänkö keskustasta lankakauppaa, koska Suomesta otin mukaan vain yhdet puikot. Nyt kun villatakki on kainalokorkeudessa, pitäisi hihat tehdä seuraavaksi, jotta voi aloittaa raglan-kavennukset. Periaatteessahan silmukat voisi laittaa vaan langanpätkälle odottamaan ja ottaa samat puikot käyttöön, mutta onpahan hyvä tekosyy mennä lankakauppaan. :)

Ai niin, kerroin työkavereille siitä eläimestä, jonka näin ekoina päivinä ja arvaus oli, että kyseessä oli jonkinlainen vuohi. Kuulemma niitä elää näissä metsissä. Täällä on myös villisikoja luonnonvaraisena, mutta niihin en ole onneksi vielä törmännyt.

Rutiinit käyntiin

Maanantaina seikkailin itseni lähemmäs keskustaa ruokakauppaan. Aika pitkään sai tavailla hyllyjä, että mitä missäkin oudon näköisessä purkissa oli. Hedelmien punnitus oli myös mielenkiintoista, koska tuotteilla ei ole numeroa lainkaan. Vaa'assa on kaksi kuvaa, hedelmät ja vihannekset. Kuvaa napauttamalla sitten pääsee valitsemaan hedelmän tai vihanneksen (onneksi on myös kuvat eikä pelkästään ranskankieliset nimet) ja esimerkiksi päärynöitä oli kolmea eri lajiketta, joista piti valita oikea. Ihan kätevä systeemi, kun hoksasi miten se toimii. Korttien käyttö ei täällä ole niin yleistä kuin Suomessa, mutta isommissa kaupoissa kyllä on tähän mennessä käynyt electronkin. Kassajonossa vaan joutuu odotteleen ihmisiä, jotka kaivelee tasarahaa niistä viimeisistäkin senteistä. :) Hämmennyin jossain kassalla, kun annoin mielestäni tasarahan ja sainkin yhden sentin takaisin. En olis kyllä sitä tarvinnut..

Tiistaina oli töissä palaveri ja olin vasta joskus puoli seitsemän aikoihin takaisin kämpillä. Olin suunnitellut tiistaille lenkkeilyä, mutta se sitten jäi. Yliopistolla on yksinkertaiset ikkunat ja lämmitys ei ole vielä päällä. Vähän käy työskentely vilpoiseksi, kun sisällä on kylmempää kuin ulkona. Toivon mukaan ensi viikolla lämmitys kytketään päälle.

Eilen pääsinkin sitten mukaan työpaikalla kerran vuodessa järjestettävään ravintolailtaan. Söimme keskustassa ravintolassa, joka tarjoaa perinteistä belgialaista ruokaa. Käytännössä melkein kaikki seurueesta söi lihapullia ranskalaisilla, joka on liegeläinen ruokalaji. Annokseen kuului siis kaksi puolen nyrkin kokoista lihapullaa ja ranskalaisia. Tänään on jonkinlainen ranskankielisen vähemmistön juhlapäivä, ja ranskankielinen yliopisto ja koulut ovat kiinni. Kaupungilla riitti siis vilskettä.

Loppuun vielä näkymä huoneen ikkunasta:

Graz, osa2

Hotelliaamiainen oli ruhtinaallinen, pöydästä löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Halutessaan olisi voinut keittää kananmunakin itse sopivaan asteeseen.

Tänään oli oli virallinen konferenssin avaus ja esityksiä piisasi iltaan asti. Osa esityksistä ja postereista oli ihan mielenkiintoisia, osa aika kaukana omasta hommasta. No, tulipahan tiskirätti valmiiksi, vaikka pariin kertaan piti muutama kerros purkaakin. :)

Lounastauolla kävin kävelemässä joen rannassa parin paikallisen tutkijan kanssa. Kameraa en jaksanut käydä huoneesta hakemassa, mutta ehkä huomenna voisi käydä kameran kanssa pyörimässä lähistöllä. Ainakin kukassa oleva (luultavasti) kiinanruusupensas pitää käydä kuvaamassa. Keli oli mahtava, +22 varjossa ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Seitsemän aikaan kyllä alkaa jo selvästi hämärtyä ja on tarpeen sytyttää valot.

Lähdin vielä syömään eilisen brasilialaisen tuttavan kanssa. Seikkailtiin bussilla ensin keskustasta ohi ja palattiin toisella bussilla takaisinpäin. Perinteisessä pubissa oli ihan hyvä olut ja salaatti. Olisi tietysti pitänyt tilata makkaraa, mutta ei yhdeksän maissa enää viitsi kovin raskaasti syödä. Takaisinpäin selvittiin sentään yhdellä bussilla. :)

Graz

Onnistuneesti hotellilla Grazissa. Iltapuhteeksi on hyvä kirjotella vähän blogia ja mennä sitten nukkumaan. Lennot sujui oikein mukavasti ja tasaisesti. Ensimmäisessä koneessa jopa juttelin naapurin kanssa lämpimiä. Toisessa koneessa istuin hipihiljaa saksalaisen pariskunnan vieressä. :) Lufthansalla sai molemmilla lennoilla pientä välipalaa ja juomaa, vaikka jälkimmäinen lento Frankfurtista Graziin oli vain noin tunnin mittainen. No, olipahan jotain tekemistä koneessa ja ruuat oli kyllä ihan hyviä.

Taksimatka lentokentältä hotellille olikin sitten vähän jännempi kokemus. Taksikuskilla oli autossa kaksi vaihdetta, täysillä tai paikallaan. Kaistaviivat oli suuntaa antavia ja kuski roikkui edellä ajavien puskurissa ihan urakalla. Mutta toisaalta se kyllä sitten teki tilaa, jos joku laittoi vilkun päälle ja vaihtoi kaistaa sen eteen. Tiedä sitten sattuiko kohdalle vain erityinen yksilö, vai onko kaikki taksikuskit täällä samaa kaliiberia.

Hotellihuoneen ikkunasta näkyy vähän erilainen maisema kuin kotona.

Ehdin jo tervetulotilaisuudessa jutella kolmen tyypin kanssa. Yksi oli Aalto-yliopistosta, yksi Brasiliasta ja yksi Japanista. Opin kaikenlaista jännää Brasiliasta, kuten että siellä suurin osa energiasta tuotetaan vesivoimalla ja yli puolet autoista on flexifueleja. Oho. Huomenna konferenssi alkaa varsinaisesti pyöriä ja ohjelmaa on merkitty yhdeksästä puoli seitsemään. Pari kahvitaukoa ja parin tunnin lounastauko tuo sentään vähän katkosta päivään.

Ja mainittakoon vielä, että virkkasin lentokoneessa tiskirättiä.

Säätöä

Alunperin ajattelin tehdä tuon välilehden Belgian seikkailuista, mutta ehkä on kumminkin helpompi suoraan kirjoittaa jutut tähän. Tuskin tätä kuitenkaan hirvittävän moni täysin vieras ihminen lukee. Otsikon mukaista säätöä siis hieman tässä blogin kanssa.

Enemmän säätöä on ollut pakkaamisen kanssa. Ajattelin, että yhdellä laukulla ja repulla pärjää ihan kevyesti, mutta kyllä nuo kapsakit taitaa aika täyteen tulla. Tosi vaikea miettiä, että mitä kaikkea sitä voi tarvita kolmen kuukauden aikana. Toisaalta turha sitä on stressata pienistä asioita, kun kyseessä ei kuitenkaan ole retki erämaahan. Kunhan on passi ja lompsa mukana, niin luultavasti pärjää.

Jotenkin lähtö ei tunnu vielä kauhean todelliselta. Huomenna lentokentällä varmaan alkaa tuntua todemmalta. Tai viimeistään konferenssista Liégeen mennessä.